Esivanhempamme muinaisina aikoina, Chiyoun, keltaisen keisarin, aikakaudella, voittaneet eläimennahat palkittiin niille, jotka ansaitsevat vahvistuksen. Toisin sanoen, huivi ei ollut vain fysiologisia lämmöntarpeita, vaan myös henkistä mukavuutta ja rohkaisua. Tietysti eläimennahkojen tulisi tuolloin olla käsittelemättömiä tai verisiä, erittäin karkeita.
Nykyaikaiset huivit ovat tekstiilejä kylmä- ja pölytiiviisiin koristeisiin, kuten kaulaan, huiviin ja paaleihin. Raaka-aineina käytetään puuvillaa, silkkiä, villaa ja kemiallisia kuituja. Käsittelymenetelmiä ovat kudonta, neulonta ja käsin neulonta. Kankaan muodon mukaan se voidaan jakaa neliömäiseen ja pitkähuiviin. Jos nelikulmainen huivi leikataan vinosti, siitä tulee kolmion muotoinen huivi ompelun jälkeen. On tavallisia värejä, värihiloja ja painatus- ja muita lajikkeita. Jotta käsi tuntuisi pehmeältä, kirkkaalta ja kestävältä, useimmat kudotut neliönmuotoiset pyyhkeet on valmistettu tavallisesta, toimikas- tai satiinista. Silkkihuivin loimi, kude yleisesti käytetty 20-22 denier silkki tai kemialliset kuidut, pääasiassa valkoista kudontaa, silkkirunko jalostuksen, värjäyksen tai painatuksen jälkeen. Kevyt ja läpinäkyvä rakenne, pehmeä ja sileä tuntu, paino välillä 10-70 g/m 2. Kevääseen ja syksyyn löytyy satiiniruudukkoa, kreppidechineä, twill-silkkiä ja muita lajikkeita. Pitkä huivi, jossa korvat molemmissa päissä, korvissa tulee olla kutovat korvat, täytekorvat ja kiertyvät korvat. Kangaskudoksia ovat sileä kudos, toimikkasidos, hunajakenno ja loimikudos. Kudotuissa ja neulotuissa huiveissa on vedetyt huivit, jotka valmistetaan vetämällä huivin aihio langan tai pistinvetimen läpi. Villan pinta on lyhyt ja tiivis ja kahva paksu, mikä parantaa kankaan lämmönkestoa. Villahuiveja voidaan myös kutistaa täyteläisen villan ja kompaktin koostumuksen saavuttamiseksi. Pitkien silkkihuivien loimi ja kude on pääosin valmistettu 20/22 denierin silkistä tai 120 denierin kiiltävästä viskoosista, ja kudelanka on yleensä vahvaa lankaa. Värjäyksen, painatuksen tai maalauksen, kirjonta ja niin edelleen jälkeen silkkirunko on pääasiassa realistisia kukkakuvioita. Silkkipinta on pehmeä, sileä ja värikäs.
Yhteiskunnan kehittyessä ja väestön lisääntyessä ihmiset tarvitsevat huiveja yhä enemmän, ja myös huivien käsittely on erittäin hienoa. Vaikka käyttäisimmekin oikeita eläimennahoja, käymme läpi monia käsittelyprosesseja emmekä tunne itse pedon veristä luonnetta. Lisäksi ihmisen sivilisaation kehitys ei salli meidän tappaa monia eläimiä. He eivät ole enää ihmisten valloituksen, vaan suojelumme kohteena. Muotisuunnittelijat käyttävät mielellään eläinhuiveja, jotka eivät enää ole aitoa turkista, ja niistä on kehittynyt silkki, kashmir ja muut erittäin pehmeät materiaalit. Eläinkuvio on vain muoto, eli se vain säilyttää eläinkuvion. Huivin tyyli ja vaatteiden yhteensopivuus saavat ihmiset tuntemaan olonsa muodikkaaksi. Mikä leopardikuvioinen, seeprakuvioinen ja käärmehuivi?